Lintu, kuin ladon ovi

 

  • Merikotka (Haliaeetus albicilla) on päiväpetolintu ja suurin Suomessa pesivä petolintulaji.
  • Levinneisyys Euroopan ja Aasian pohjoisosissa Japanista Brittein saarille. Eteläisimmillään Balkanilla.
  • Suomessa pääasiassa rannikko- ja saaristoalueilla Perämerellä, Merenkurkussa, Saaristomerellä ja Ahvenanmaalla sekä Suomenlahdella ja Lapissa suurten järvien tuntumassa.
  • Merikotka on vahvasti levittäytymässä myös sisämaahan järvien rannoille. Viimeisimpänä aluevaltauksena vuonna 2018 Nilakka-järvi Pohjois-Savossa.
  • Lapin ja merialueiden merikotkat ovat geneettisesti eri populaatiota tarkoittaen sitä, etteivät rannikon linnut pesi Lapissa eikä Lapin linnut pesi rannikolla.
  • Merikotkat voivat elää jopa yli 30 vuotiaiksi.
  • Siivet ovat pitkät ja leveät.
  • Merikotkalla on käsisulkia on 10 kpl kummassakin siivessä, joista seitsemän on enemmän harallaan. Pisimmillään yksittäinen käsisulka voi olla jopa n. 60cm.
  • Pyrstö lyhyehkö tylpän kolmiomainen, vanhemmiten pyöristyvä.
  • Nuorilta linnuilta puuttuu usein sulkia.
  • Aikuisilla merikotkilla pää ja pyrstö muita osia vaaleammat
  • Pyrstö vaalenee linnun vanhetessa, lopulta valkea.
  • Yli 8 vuotiailla linnuilla pää kermanvalkoinen.
  • Nokka nuorella linnulla tumma, vanhalla keltainen.
  • Pituus: 85 – 95 cm, siipien kärkiväli 190 – 250 cm, paino 3,5 – 7 kg, naaras on suurempi kuin koiras.
  • Ääni on kimakka sarja haukkuvia, kaklattavia ääniä, joka läheltä kuultuna on vaikuttavan villiä. Pesän lähellä varoittelee: korkea vihellys tai matala ronkotus.
  • Merikotka on sukukypsä 4-6 vuotiaana.
  • Reviirilintu: Asuttujen reviirien väli yleensä yli viisi kilometriä, mutta on löytynyt alle kilometrinkin päässä toisistaan olevia samanaikaisia poikaspesiä.
  • Vaellus: Nuoret kotkat vaeltelevat ympäri Pohjolaa, jopa Keski-Euroopaan saakka kunnes alkavat pesiä noin 6-vuotiaana. Lapin ja sisämaan aikuisetkin kotkat lähtevät talvella vaeltamaan.
  • Nuoret palaavat vaellukselta pesimään lähelle omaa kotipesää (synnyinpaikkauskollisuus) etäisyyden keskiarvon ollen Ruotsissa tehdyn tutkimuksen mukaan uroksilla 90 km ja naarailla 114 km.
  • Rengaskontrollien perusteella nuorten merikotkien vaellukset voivat viedä kotkan jopa yli 2000 km:n päähän syntymäpesästään. Kaukaisin suomalaissyntyisen merikotkan rengaslöytö on Bulgariasta.
  • Pesii yleensä suojaisaan vanhan männyn latvustoon on tavattu myös muissakin riittävän vankkaoksaisissa puissa esimerkiksi koivu, haapa, leppä ja kuusi. On myös havaintoja merenkulun linjatauluopasteissa olevista pesistä, myös joitakin maapesintöjä tunnetaan
  • Munii 1-3 munaa.
  • Lentokykyiseksi varttuu 0-3 poikasta.
  • Naaras hautoo lähes kokonaan yksin.
  • Poikaset oppivat lentämään n. 11 viikon ikäisinä (heinäkuun alkupuolella).
  • Poikaset vaellukselle syys-joulukuussa.
  • Merikotkan ravinto muodostuu pääasiassa kalasta, mutta saalistaa myös muita lintuja ja pienempiä nisäkkäitä. Talvisin kun elävää saalista on vaikeampi saada voivat merikotkat käyttää haaskaa ravintonaan.
  • Rengastuksella yksilöidään kotkat kahdella eri renkaalla. OIkean jalan renkaan värillä ilmaistaan rengastusaluetta ja vasemman jalan renkaan väriyhdistelmällä rengastusvuotta. Lisäksi molempiin renkaisiin laitetaan yksilöllinen kirjain-numerokoodi.

 

 

Merikotka suojeltiin viime hetkellä!

 

  • Merikotka on suojeltu jo vuodesta 1926 lähtien, Ahvenanmaalla 1924 lähtien.
  • Merikotka on luonnonsuojelulain mukaan uhanalainen erityistä suojelua vaativa laji.
  • tappaminen rikos ja josta joutuu maksamaan 7500 € vahingonkorvausta ns elävän arvon korvaaminen.
  • Pesäpuu on rauhoitettu (tarkoittaa myös kaikkia puussa olevia kotkan rakentamia pesiä, merikotkalla on tapana pesiä vuorotellen eri vaihtopesissä).
  • Yleinen vielä 1800-luvulla.
  • Tapporaha 1879 – vahingollinen riista- ja kalakannoille!
  • Uhkana myös munankeräilijät.
  • Suomenlahden kotkat katosivat 1920-luvulla.
  • Pieni kanta säilyi vain Merenkurkussa, hajanaisia lintuja Ahvenanmaalla ja Turun saaristossa.

 

 

Merikotkan suojelu 1970-luvulta tähän päivään

 

  • Suomessa merikotkien suojelutyötä koordinoi WWF:n yhteydessä toimiva merikotkatyöryhmä.
  • Työssä on edelleen aktiivisesti mukana ryhmän perustajajäseniä.
  • Se aloitti toimintansa WWF Suomen ensimmäisenä suojeluprojektina vuonna 1973.
  • 1970-luvun puolivälissä kohdattiin merikotkien lisääntymisen synkimmät ajat, jolloin Suomen rannikkoalueilla tavattiin vain 2 – 3 poikasta useina vuosina.
  • WWF on hankkinut merikotkalle suojelualueita.
  • EU:n LIFE-rahasto on tukenut merikotkan elinympäristöjen suojelua Saaristomerellä 1,2 miljoonalla eurolla Lounais-Suomen ympäristökeskuksen vetämässä hankkeessa.
  • Merikotkille järjestettiin talviruokintapaikkoja, jossa niitä ruokittiin sian ruhoilla. Puhtaan lihan tarjonnalla saatiin vähennettyä myrkkypitoisuuksia merikotkien elimistössä.
  • Kotkien pesintää alettiin helpottaa rakentamalla niille tekopesiä, koska metsien avohakkuut ovat vähentäneet merkittävästi merikotkielle soveltuvia vanhoja, tukevaoksaisia puita.
  • Perinteisen värirengastusprojektin lisäksi joillekin kotkanpoikasille on vuodesta 2009 lähtien kiinnitetty selkään satelliittilähettimiä, joiden avulla niiden liikkeitä voidaan seurata satelliittiseurannasta saatavien paikannuspisteiden avulla
  • satelliittiseurannasta saatuja tietoja voidaan käyttää esimerkiksi suunnitteilla olevien tuulivoima-alueiden sijaintia ja merikotkien muuttoreittejä ja pesäreviirialueita suunniteltaessa.
  • Pesäkameran avulla voidaan tutkia paremmin poikasten saamaa ravintoa ja sitä mitä pesässä tapahtuu pesimäaikana.
  • 1970 luvulla aloitettu työ kantaa hedelmää. Merikotka valtaa vanhoja asuinsijojaan: Suomenlahti, Perämeri, Lapin suuret järvet sekä valtaa uudet alueet sisämaassa.
  • Suomessa noin 1000 aikuista pesivää merikotkayksilöä ja 500 pesivää paria.
  • Euroopan kanta on arviolta yli 3500 yksilöä.
  • Suomessa onnistuneiden pesintöjen myötä poikastuotto on kasvanut huomattavasti, parhaimmillaan vuonna 2017 laskettiin 492 poikasta.
  • Merikotkan suojelu on luonnonsuojelun menestystarina!

 

 

Ympäristömyrkyt ja merikotka

 

  • Elohopea: Kloori- ja puunjalostustehtaat 1960-luvun loppuun.
  • PCB (polyklooratut bifenyylit): 30-luvulta eristeaineena kondensaattoreissa, maaleissa, itsejäljentävissä papereissa – luontoon jätteen polton yhteydessä, käyttö kielletty, mutta yhä muuntajissa.
  • DDT: Käyttöön 1950-luvulla, kiellettiin 1977.
  • Kloorifenolit: Käytettiin sahoilla sinistymisen estoon 30-luvulta lähtien, kiellettiin vasta 1989.
  • Dioksiinit: Rasvaliukoisia supermyrkkyjä, joita käytetään kloorivalkaisussa paperitehtaissa. Vaikutuksia ei vielä tunneta.
  • PCB ja DDT-pitoisuudet suurimmillaan Itämerellä 1970-luvun lopussa.
  • Myrkyt häiritsevät hormonitasapainoa, aiheuttavat keskenmenoja, hedelmättömyyttä, munankuoren ohentumista.

 

 

Uhat

 

  • Pesintäaikainen häirintä.
  • Väärin ajoitetut metsätyöt pesän lähimaastossa.
  • Pilkkijät, retkeilijät.
  • Rakentaminen, metsäauto- ja huvilatiet, hakkuut.
  • Sähkölangat ja –tolpat, tuulivoimalat.
  • Uusi vaino.
  • Lyijymyrkytys: metsästyksessä ihmisten käyttämät haulit kulkeutuu tavalla tai toisella kotkan elimistöön. Evira Luonnontieteellisen keskusmuseon ja WWF:n projekti tutki vuosina 2003 – 2013 eri puolilta Suomea kuolleina löydettyjä merikotkia: Noin kolmannes kotkista kuolee lyijymyrkytykseen.
  • Vanhat luontoon joutuneet myrkyt.

 

 

Kuolleet kotkat

Tiedot perustuu 123:n kuolleena löydettyyn tutkittuun merikotkaan. Kuolemista 60% on ihmisen aiheuttamia ja 40% luonnollisista syistä johtuvia. Tutkituista linnuista 40 oli nuoria kotkia ja 83 Aikuisia. Lähde: Isomursu, M., Koivusaari, J., Stjernberg, T. et al. Ambio (2018). https://doi.org/10.1007/s13280-018-1052-9

  • Lyijy 38 (31%)
  • Voimalinjat 30 (24%)
  • Liikenne 5 (4,1%)
  • Tuulivoimala 2 (1.6%)
  • Sotkeutuminen esimerkiksi verkkoihin 4 (3,3%)
  • Ammuttu 6 (4,9%)
  • Reviiritaistelu 11 (8,9%)
  • Hukkuminen 7 (5,7)
  • Muu vamma 14 (11%)
  • Taudit/nälkiintyminen 16 (13%)
  • Syy tuntematon 1 (0,8%)

 

 

Merikotkan vuosikalenteri

 

Helmikuu-maaliskuu Merikotkapari rakentaa/kunnostaa pesää häiriöherkkää aikaa), varhaisilla pesijöillä jo munat pesässä
Maaliskuu Muniminen ja haudonta (herkkää aikaa)
Huhti- toukokuu Poikaset kuoriutuvat (haudonta 39 vuorokautta)
Toukokuu-kesäkuu Pesätarkastus, rengastus
Heinäkuun alku Poikaset lentokykyisiä (n. 80 vuorokauden ikäisinä)
Heinä-lokakuu Emot ruokkivat poikasia pesällä tai sen ympäristössä
Loka-marraskuu Poikaset omavaraisia. Poikaset lähtevät vaellukselle (Lounais-Suomi, Ahvenanmaa, Etelä-Ruotsin rannikkoseudut) 26.8.2018
Marras-Tammikuu Meren tuntumassa olevat aikuiset parit reviirillään, Lapin ja sisämaan merikotkat vaeltamassa.

 

 

 

 

 

 

 

 

Linkkejä